Ensiksi kiitoksia sukkakommenteista. Vielä en ole raaskinut laittaa noita helmisukkia käyttöön, mutta vähitellen, ovat jo päätyneet työhuoneen pöydältä sentään villasukkakoriin:)

Tammikuussa alkoi kaikkien uusien ihanien lankojen neulomisen jälkeen harmittaa korissa olevat keskeneräisyydet ja päätin tarttua härkää sarvista ja neuloa ne valmiiksi. Villatakin puuttuvien hihojen neulominen oli edelleen liian tylsää, juniorin puuvillaneuletakin siirsin suosiolla olympialaisneuleeksi ja pitsikaaviot tuntuivat taas houkuttelevan.

Yahoossa starttasi lokakuun lopussa Monica Eckertin "Windsbraut Spitzbergen"- mysteerihuivin KAL (Klabauter). Alkuinnostuksen hiivuttua huivi jäi oman onnensa nojaan ja ohjeetkin olivat siellä täällä. Minkä ihmeen takia se on niin vaikeaa laittaa kaikki tulostetut ohjepaperit samaan paikkaan?

No ohjeet löytyivät ja toiseksi viimeisen kaavion lopussa alkoi vahvasti näyttämään siltä, että lanka ei riitä. Joten hyppäsin muutaman rivin ja jatkoin kuudenteen. Ei lanka riittänyt sittenkään, joten jouduin tekemään muutaman viimeisen kerroksen Gjestalin harmaalla Maijalla - muuten käytin varastossa jo jonkun vuoden marinoitunutta vironvillaa.

Pidän kovasti noista huivin väreistä: kaunista vihreää ja harmaata, mutta ehkä lanka ei ollut tähän huiviin paras mahdollinen, yksivärisestä huivista olisivat erilaiset pitsineuleet erottuneet kauniimmin. Toisaalta tästä huivista tuli oikein ihanan iso sohvalle kietoutumishuivi, siipiväliä on reilut kaksi metriä ja korkeutta metri. Puikkoina olivat 4 mm:n pyöröt ja lankaa kului 244 grammaa.

No, tulipa taas tehtyä yksi pitsihuivi. Jotenkin tämä KAL ei herättänyt suurempia intohimoja, silloin kun olisin ollut innolla mukana ei ohjeita julkaistu ajallaan ja sitten työ vain jäi muiden varjoon. Malli sinänsä on kaunis, mutta taidan pistää muistivihkoon, että en hanki enää liukuvärjättyjä vironvilloja, vaikka ne kauniita ovatkin. Kahdessa huivissa on lankaloppunut kesken ja siitä eteenpäin jatkaminen onkin ollut konstikasta ja vaatinut kikkailua.

Kaunista talviviikkoa!

Outi

Saattaa olla, että edellisen "helmiä neuleeseen" -projektin jälkeen vannoin, etten sekaantuisi enää yhtä aikaa sekä lankaan että helmiin. Toisin kuitenkin kävi, sillä hinku osallistua tammikuun sukanneulonta-haasteeseen Ravelryssä kävi niin suureksi, että päädyin pujottelemaan yhteensä 280 helmeä lankaan...

Malliksi valikoitui Knittystä Rolling Thunder- sukat ja langaksi Lorna's Lacen Shepherd Sock (sävy Mixed Berries). Sukat olivat oikein mukavat neuloa eikä helmien paikalleen laittaminen ollut lainkaan hankalaa - valmiiksi lankaan pujoitettujen helmien asettelu kävi huomattavasti näppärämmin kuin helmien paikoilleen nykertäminen minimaalisella virkkuukoukulla.

Sukan varren yläosan yksinkertaisen mallineuleen jälkeen Rolling Thunder-sukat olivat varsin simppeliä neulottavaa ja tuntuvat jaloissa oikein mukavilta. Nämä ovat tälläiset diivailu-sukat, ei helmisukkia viitsi kumisaappaisiin laittaa!

Lankaa kului 82 grammaa ja puikkoina olivat 2 mm:n metalliset sukkapuikot.

Sukan varsien siemenhelmien (koko 6/o) etsiskely nettikaupoista olikin sitten oma lukunsa. Toinen toistaan ihanampia helmiä, lukkoja ja muita. Muutamana yönä huomasin kellon olevan jo vaikka mitä, kun olin unohtunut katsomaan helmiä, varsinainen harakka;) Kansalaisopistosta tulikin samoihin aikoihin kevään kurssiesite ja kas kummaa, päädyin ilmoittautumaan maaliskuiselle hopeakorukurssille.

Nyt kahvia keittämään, innostuin aamulla leipomaan yrtti-juustoleipää ja pullaa. Yli 20 asteen pakkanen saa tekemään ihmeitä:)

Outi

Vihdoinkin sain tämän vuoden ensimmäiset neuletyöt valmiiksi, höyrytettyä ja kuvattua. Eli puikoilta "putosivat"  Villapeikon ihanaiset Pikkuveljet:

Villapeikon ohje oli erittäin seikkaperäisesti kirjoitettu ja helppo seurata. Käytin puseroihin ohjeessa mainittua Cascade 220- villalankaa, joka neuloutui melkein kuin itsestään! Aivan mahtava lanka, jota onneksi jäi vielä varastoon.

Tein villatakit 4-vuotiaan koon mukaan 3,5 mm:n ja 4 mm:n puikoilla ja lankaa/takki kului noin 270 grammaa. Tällä hetkellä takit ovat vielä isoja, mutta tämä malli oli vain pakko saada just-heti puikoille. I-cord nappilistaa vähän jännitin etukäteen, mutta sehän oli yllättävän näppärä tehdä. Ja mikä parasta, tähän takkiin jäi vain pienen pienet saumat "ommeltaviksi" - kainaloiden alta silmukoin kainalosaumat umpeen.

Usein kun olen tehnyt pojille kaksi samanlaista vaatetta eri värisenä peräkkäin, on jälkimmäisen tekeminen ollut puuduttavan tylsää, mutta Pikkuveljen neulominen oli päin vastoin erittäin mukavaa koko ajan. Pitäisköhän nuoremmalle kummipojallekin tehdä...

Hiukan olisin voinut jarruutella vaatteiden kuvaamisen kanssa, suoraan silityslaudalta höyrytettynä ulos ei ole paras yhdistelmä -12 asteen pakkasessa. Mutta kun pikku-ukot nukkuvat ja ulkona paistaa aurinko, niin pakko käyttää tilaisuus hyväksi.

Seuraavaksi taidan syventyä sukankutimeen ja keskeneräisyyksiin.

Outi

Tampereen käsityömessujen jälkeen joku heitti ilmoille Ravelryn loistavassa Lankalaatikko- ryhmässä  idean koko vuoden kestävästä langanostolakosta, joka pian saikin nimekseen "totaalikieltäytyminen". Mikä lie mielenhäiriö, mutta ajatus kuulosti houkuttelevalta ja ilmoittauduin mukaan, mutta en lakkoile kuin hieman vajaan vuoden, joulukuun alusta ensi vuoden marraskuisiin Kädentaito-messuihin.

Vuosi on kuitenkin niin pitkä aika, että piti luoda useampi silmäys olemassa olevaan lankavarastoon, suunnitella tulevia töitä ja tarpeita.  Samoihin aikoihin useammassa blogissa oli toinen toistaan ihanampia kuvia Suvi Simolan (Villapeikko) suunnitteleman lasten neuletakin, Pikkuveljen, testineulojien valmistuneista neuleista. Mallin ohje ei ollut vielä tuossa vaiheessa edes myynnissä, mutta valmistuneiden neuleiden perusteella laskeskelin lankatarpeita  ja päädyin Pavi Yarns- kaupan ihanuuksien pariin...

Samaan aikaan toisaalla Runsaasti Neulova Ystävä oli tekemässä tilausta Tapion Kauppaan ja tottahan sieltä nyt jotain pientä tarttui miehen, ja lasten pipoja, lapasia ja sukkia ajatellen.

Kuvassa ovat myös messuilta hankitut ihanuudet: Manos del Uruguayn vihreänkirjava Silk Blend ja vihreä Jitterbug sekä aloitettuna myttynä BC Garnin tummansininen Baby Alpaca (edellisen postauksen huivi). Enää en myöskään ihmettele monessa blogissa hehkutetun Cascade 220- villalangan ihanuutta: pehmeää, kaunista, aivan mahtavia värejä: sinisiä, vihreitä, harmaata ja ruskeaa. Oi ja voi, ihanan siliteltävää!

Tapsan kaupasta tuli sitten hieman arkisempia asusteisiin suunniteltuja lankoja: Sandnesin Smartia turkoosina, vihreänä sekä  harmaana, kahta kirjavaa Garnstudion Fabelia, mustaa Gjestal Jannea sekä turkoosia Step Classicia. Lankatalon valikoimista varastooni matkasi myös kerä Sandnesin Duett- lankaa, joka sai seurakseen samaa lankaa ja kerän Lanettia paikallisesta lankakaupasta.

Näiden hankintojen jälkeen piti lankavaraston olla kohtuullisen hyvässä kuosissa, mutta lankalakkoa edeltävänä iltana katselin vast'ikään julkaistun Pikkuveljen lankamääriä ja sekoitin unissa silmin reippaasti metrit ja grammat... Siltä istumalta tilaamaan lisää, olisihan kamalaa jos työ jäisi kesken puuttuvan langan vuoksi! Joten pikaisesti Secret Woolille, harmaata ja ruskeaa Cascadea ostoskoriin ja kassalle. Kunnes mieleen juolahti, että jos vähän vilkaisisin muuta tarjontaa, tulisihan jotain pientä samoilla posti kuluilla!

Sukkalankaa. Ihanaista, upeaa Cherry Tree Hill'n semi-solidia vaaleanpunaista sukkalankaa. Siinä sitten lankahuumassa mietiskelin, että omasta lankavarastosta ei kyllä löydy yhteenkään isompaan, itselle tulevaan neuleeseen lankoja ja vuosi on niiiiin pitkä aika, että voisin ehtiä tekemään itselleni jotain kauan haaveissa ollutta eli Tangled Yoke Cardiganin. Punnan edullisen kurssin vuoksi suuntasin takaisin Britanniaan ja tällä kertaa vanhan tutun, Get Knitted'n, valikoimiin:

Rowanin Felted Tweediä sävyssä "Avocado". Oikein odotan, että pääsen jossain vaiheessa taas herkuttelemaan neulomalla Felted Tweediä! Ja kun posteljoonin pitäisi niin kaukaa matkata tänne kylmään Pohjolaan, niin samallahan sieltä tulisi jotain muutakin:

Kaksi vyyhtiä Lorna's Lace Shepherd Sock'ia, sävyssä Mixed Berries. Näistä tulee sukat... toivottavasti pian! Jotain jäi vieläkin jälkitoimitukseen, Japanista on pitkä matka soutaa Brittein saarille ja sieltä tänne, mutta jos neuleolympialaisiin mennessä saisin puuttuvan sukkalankakerän.

Lankalakon suunnittelu ja varastojen täydentäminen yhdistettynä veronpalautuksiin oli niin hauskaa puuhaa, että oli vähän vaikeuksia saada hyvä "shoppailukierre" katkeamaan. Aloin vasta pääsemään hamsteroinnin makuun! Nämä langat ovat siis hankittu jo marraskuussa, viimeisimmätkin kotiutuivat jouluksi. Joulukuu on ensimmäinen "totaalikieltäytymisen" kuukausi ja on mennyt oikein mallikkaasti - tosin joulukiireiden keskellä eivät lankakaupat ole ehtineet huudella eivätkä puikot kilistä. 

Uudet langat polttelevat jo kovasti ja nyt yritän reippaasti saada keskeneräisyydet valmiiksi, jotta pääsen taas uusien projektien pariin. Mies lupautui onneksi kerimään vyyhdit:)

Katsotaan kuinka kauas vuoden mittainen langanostolakko kestää!

Hyvää uutta vuotta toivotellen

Outi

Tampereen käsityömessuilta löysin ihanan pehmeää BC Garnin tummansinistä Baby Alpacaa, josta neuloin mummilleni joululahjaksi kolmiohuivin hartioita lämmittämään. Mummi pitää kovasti sinisen erisävyistä ja väritoivomuksena oli juuri tummansininen.

Malliksi valikoitui syksyn 2006 Interweave Knits- lehdessä julkaistu Swallowtail Shawl. Helposti mieleenpainuva malli, vaikka välillä olikin havaittavissa pientä puutumista neulomisen suhteen. Keskeneräinen pitsihuivi yhdistettynä joulukiireisiin sekä neuleplääh'n  ei ole omintaan lievittämään stressiä! Mutta huivi valmistui hyvissä ajoin ennen joulua eikä jäänyt edes langanpätkien päättelyä aattoyöhön:)

Lankaa kului 78 grammaa ja 2,5 mm:n puikoilla tikutellessa huiville tuli kokoa ihan mukavasti, kun tein kakkoskaaviota 19 toistoa neljäntoista sijaan. Harmi, että en muistanut/ehtinyt mittaamaan huivia ennen pakettiin käärimistä, mutta pingottaessa huivin lyhyet sivut olivat noin 90 cm.

Joulun pyhinä alkoivat puikot taas houkuttelemaan ja  yhtäkkiä huomasin, että oma palmikkovillatakkini on edennyt jo kainaloihin. Kummasti tuli uutta  motivaatiota sen neulomiseen, olisi kiva saada takki jo tänä talvena käyttöön!

Takaisin puikkojen pariin, ensi kerralla herkkupaloja uusista langoista:)

Outi

Viimeisten jouluvalmisteluiden keskellä ajattelin pitää "luovan tauon" ja toivotella tämän vuotisten joulukorttien myötä hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Piimäjuusto odottaa vielä tekijäänsä ja moppi heiluttajaansa, uutukaiset langat polttelevat jo pusseissaan ja toivon kovasti, että ehdin istahtamaan edes pieneksi hetkeksi käsityön pariin ennen kuin joulurauha julistetaan... Pojatkin paijailivat villatakkeihinsa tarkoitettuja lankoja poskiaan vasten. Saattaa tietenkin olla, että saivat vähän mallia äidistä, hih!

Oikein ihanaa joulunaikaa teille kaikille!

Outi

Marraskuun mysteerisistä neulomisista ensimmäinen mysteeri on tullut ratkaistua, toisin sanoen ensimmäinen neulomani mysteerisukkapari valmistui. Huivimysteeri jatkuu vielä muutaman viikon, mutta sekin vaikuttaa ihan lupaavalta.

Ravelryssä Sock Knitters Anonymous- nimisessä ryhmässä on joka kuukaudelle omat teemansa/mallinsa ja marraskuussa osallistuin ensimmäisen kerran. Kuukauden teemana olivat nostetut silmukat (slipped stitch) ja mosaiikkineule sekä Chrissy Gardinerin sukkamallit. Mysteerisukassa yhdistyvät kuukauden tekniikat, joten päädyin niihin. Mosaiikkineuletta en ollutkaan aikaisemmin kokeillut, joten uuden opettelun nojalla päädyin Star Athenan suunnittelemaan sukkapariin.

Ensimmäisen kaavion neulominen sujui helposti, mutta toisessa kaaviossa  huomasin tehneeni megamokan neulottuani 1,5 sukanvartta... Ei ollut kiva purkaa, mutta purkaminen kannatti, oikean näköinen mallineule oli paljon selkeämpi. Jotenkin vain jäi tuo nurjan silmukan neulominen "päälle". Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta sukat valmistuivat ihan hyvässä tahdissa ja epäilyksistä huolimatta tuo mosaiikkinen sukan varsin on ihan mukava jalassa.

Mielenkiintoinen neulottava, mutta jotenkin kiinnostus näitä sukkia kohtaan laski jalkaterissä - neljän silmukan levyinen, neljän kerroksen korkuinen pitsineule jalkapöydän päällä tuntui jotenkin oudolta haastavamman varren jälkeen.

Miss Marple-sukkien langat kaivelin omista jemmoista, Filcolanan Arwettaa tuli pari vuotta sitten neulottua ihan urakalla vauvan vaatteisiin ja sinisen kirjavasta Austermannin Stepistä on kummipoikasaanut joskus sukat. 2,5 mm:n puikoilla lankaa kului 72 grammaa.

Täytyypä katsella mitä sukkia on joulukuun "haasteena" - sen verran vilkaisin, että ainakin jämälangat ovat yhtenä teemana:) Mikäs sen mukavampaa lankavaraston kutistajalle!

Mukavaa viikonloppua!

Outi

Vaikka marraskuussakin puikot ovat heiluneet, niin valmista ei oikein tunnu tulevan - tai jos tulee, niin on ollut aivan liian pimeää tuotosten kuvaamiseen. Tänään taivaan täytti ihmeellinen valoilmiö, pitkästä aikaa.

Marraskuun alussa valmistuivat Cookie A:n suunnittelemat Monkey- sukat, joihin käytin muutama vuosi sitten vaihdossa saamaani OnLinien Supersocke 100 -lankaa 2,5 mm:n puikoilla. Vastoin ennakko-odotuksiani malli oli hyvin helposti mieleenjäävä ja sukkapari valmistui vajaassa viikossa.

Lokakuun lopussa vanhenin ja sain lahjaksi muun muassa ihkua sukkalankaa, neulekirjoja ja -ohjeita. Ohjeista ensimmäisenä pääsi puikoille Villapeikon suunnittelema Mustikka- pipo:

Lankana on villapaidasta jäänyttä Drops Karismaa ja puikot muistaakseni olivat 3,5 m. Kiva malli, joka istuu hyvin päähän ja jonka palmikkokuviota oli hauska tehdä. Tykkään kovasti, varmasti jossain vaiheessa teen muutaman eri värisen Mustikan.

Mitäpä muuta? Mysteerisukat ja -huivi edistyvät hiljakseen, vihje/viikko tahti on ollut niiden neulomiselle varsin maltillinen. Sukissa käytetään mosaiikkineulontaa, joka tekniikkana on sukissa minulle vieraampi, ja niistä vaikuttaisi tulevan... ööh, mielenkiintoiset. Ehkä kivammat neuloa kuin pitää?

Tampereen messuilla tuli käytyä, mutta yllävän vähän lankaa tuli ostettua: vyyhdillinen ihanaista Manos del Uruguayn vihreää SilkBlendiä, vyyhdillinen suloisen pehmeää tummansinistä BC Garnin Baby Alpacaa ja vyyhdillinen Colinetten Jitterbugia tummanvihreänä sekä muutamat puikot. "Hiukan" lankavaraston täydennyksiä on vielä tulossa, mutta tarkoituksena on osallistua Ravelryn Lankalaatikko-ryhmässä virinneeseen ajatukseen liki vuoden mittaisesta langanostolakosta... Tähän juttuun palaan takuulla vielä omassa postauksessaan!

Muuten kulunut kuukausi on mennyt tiiviisti maalausprojektin kimpussa, joka onneksi alkaa jo olla loppusuoralla. Ehkä huomenna jo saan hyllyn koottua ja lasten tavarat paikoilleen - ainakin hetkeksi:)

Outi

Olisi melkein pitänyt arvata, että kun muut lopettelevat sukkasatoa ja ovat mietiskelemässä lapaskuun malleja täällä suunnalla innostutaan ensiksi lapasista ja sen jälkeen sukista... No, Sukkasadossa saavutin oman tavoitteeni eli yhdet sukat ja Lapaskuun päätin jättää suosiolla väliin. Väkisin ei viitsi neuloa ja sukkien neulominenkin sai jostain aimo piristysruiskeen lokakuun taittuessa marraskuuksi ja sadonkorjuun päättyessä.

Lokakuun lopussa tikuttelin muutaman päivän aikana parit Give a Hoot- lapaset lahjalaatikkoa täyttämään:

Ruskeat lapaset ovat Garnstudion Alaskasta ja vihreissä on käytetty Novitan vuosikerta Floricaa kaksinkertaisena, molemmissa puikkoina 4,5 mm ja 5 mm. Pöllöjä ei ollut lainkaan "pöllömpää" neuloa, malli on selkeä ja jää helposti mieleen.

Marraskuun alussa on sitten aloitettu jos jonkinlaista: kahdet sukat ja kolmiohuivi. Kolmansien sukkien aloituksen kanssa pähkäilin vaikka kuinka kauan: harjoittelin niihin sukan aloitusta varpaista lyhennetyillä kerroksilla, mutta en ollut lopputulokseen tyytyväinen ja tekele jouti purettavaksi. Jotenkin sukan kärjestä tuli liian lyhyt sillä tavalla. Hyviä vinkkejä?

Otsikko viittaa toiseen sukkapariin sekä huiviin, jotka ovat molemmat "mysteerejä" - sukista tiedän, että kyseessä on mosaiikkineule, joka on minulle uusi tekniikka ja haluan sen vuoksi kokeilla. Ja huivi nyt on sellainen mukava "välineule" - langat kaikkiin löytyi omasta varastosta, joten sen kutistusprojekti etenee ihan mukavasti.

Ensi viikolla onkin sitten jo Tampereen Kädentaito- messut. Täytyy vielä mietiskellä ostoslistaa... ja tietenkin sopivaa  matkaneuletta junaan!

Mukavaa isäinpäiväviikonloppua!

Outi

Viime talvena Suomenlahden eteläpuolelta rantautui postin mukanan kahdeksan kerää pirteän punaista merinovillaa, Lane Cervinia Le Fibre Nobili Mamboa. Lankakeristä piti jo viime talvena neuloa asusteita itselleni, mutta jotenkin aina oli jotain tärkeämpää.

Ravelrystä löytyi sopivat mallit ja ensimmäisenä valmistuivat pitkävartiset palmikkolapaset. Muuten ihan tavalliset palmikkolapaset, mutta kämmenpuolella tuli lisäyksiä kahdella eri kerroksella ja niiden ansiosta lapaset istuvat hyvin käteen.

Lapasten pariksi valmistui peruspalmikkopipo (rav.link), joka valmistui varsin reippaassa tahdissa ja lämmittää korvatkin. Kaulurin malliksi valikoitui Irish Hiking Cable Cowl (rav.link), ihan peruspalmikoita kuten lapasissa ja pipossakin.

Koska lankaa oli edelleen jäljellä, päätin tehdä elämäni ensimmäiset kynsikkäät. Malli, Cornflower Mitts (linkki maksulliseen ohjeeseen), löytyi Interweave Knitsin Holiday Gifts 2006- lehdestä. Peukalokiilan lisäykset tulivat kivasti ribbineuleeseen, mutta muuten ihan peruspalmikkoa langankierroilla ja kavennuksilla höystettynä.

Ja koska lankaa on vieläkin kerä jäljellä, niin puikoille hyppäsivät tossut - toivottavasti sitten on kaikki punainen Mambo kulutettu, sillä 4,5 - 5 mm:n puikot eivät oikein tunnu omilta. Ihan odotan jo loppukuussa starttaava pitsihuivi-KAL:a!

Kaunista loppuviikkoa,

Outi