Tempauksesta toiseen - vielä on Sukkasadon korjuu kesken, mutta niin vain lupauduin apuemännäksi Lapaskuuhun. Eli marraskuussa neulotaan lapasia, ilmoittautua voi Lapaskuu- blogissa. Joten mars, mars ilmoittautumaan!

Muistelin osallistuneeni useampana vuonna Lapaskuuhun, mutta niin vain muistin väärin. Kaksi vuotta sitten olen osallistunut huikealla yhdellä lastenkokoisella lapasparilla, joten tänä vuonna voisin ehkä yrittää vähän useampaa paria. En tiedä, onko olemassa lapas- ja sukkaihmisiä samalla tavalla kuin on kissa- ja koiraihmisiä, mutta jos niin on, niin olen ehdottomasti sukkia neulova koiraihminen:)

Lasten lumiukko-kirjoneulelapaset ovat olleet jo jonkun aikaa suunnitelmissa ja oikeastaan tarvitsisin itse jonkinlaiset sormettomat lapaset, kynsikkäätkö ne nyt viralliselta nimeltään ovat. Ja Jared Floodin Green Autumn- palmikkolapaset muutaman vuoden takaisesta Vogue Knittingistä olivat aivan ihanat...  Ei taida kuukausi riittää, mutta katsotaan miten käy - varsinkin, kun ensi kuussa on Tampereella käsityömessut ja lähes vuoden kestänyt lankalakko loppuu!!

Yksi ainoa retkahdus on tapahtunut, mutta peittolangat poikien torkkupeittoihin olisin ostanut joka tapauksessa lakon päätyttyä ja tuo Pohjanmaan mies pisti niin hyvän tarjouksen, että ei tarvinnut kauaa miettiä tilatako vai ei. Ja kun kerran rikkoo totaalisen langanostolakon, niin on sama ostaako sata grammaa vai kolme kilogrammaa. Arvatkaa vaan miten kävi...

Pian pitää lähteä saunan lämmityspuuhiin, jos tuo kaarroketakkikin kuivuisi nopeammin kuvauskuntoon saunan jälkilämmössä. Ja sukkaa nyt tietenkin pukkaa vielä, toivottavasti saan tänään yhden parin valmiiksi, niin saan työllistää kanssaneulojaa valokuvauksella.

Lumisadetta odotellen

Outi