Vihdoinkin sain kaapattua työkiireisen isännän kuvauspuuhiin ja mökkireissulla räpsittiin muutamat kuvat - matkan varrella on kauniisti harmaantunut suuli ja lasten odottaessa autossa napattiin parit kuvat... Tiedättehän te, hätäisesti kameraa räpsivä mies ja autossa odottavat lapset:)

Mielessäni pyöri pidemmän aikaa, että lankavarastossa pyöriville Tennessee-kerien jämille pitäisi tehdä jotain ja Ulla-neuleessa ollut, Johanna Pajakosken suunnittelen ylösalasneuleen ohjekin oli tulostettuna kansioon jo pidemmän aikaa. Pidemmittä puheitta, tässä on mistä lähdettiin:

Ajatuksena oli tehdä niin pitkälle kuin lankaa riittää ja raidoittaa sattuman varaisesti. Mielessä häälyi ajatus valmiin työn värjäyksestä ja asiaa jonkin aikaa pähkäiltyäni ja neuvoja kyseltyäni päädyin värjäämään työn Dylonin pesukonevärillä. Koskaan aikaisemmin en ollut värjännyt mitään ja takaraivossa jyskytti ajatus, että pesukoneesta saattaisi tulla täydellinen fiasko.

Mutta tällä kertaa oli onnea mukana, sillä valmis neule on omasta mielestäni varsin kivasti värjäytynyt. Hiukan sellainen "homemadesemisolid"- tyyppinen ratkaisu:)

Näköjään kuvaan on eksynyt koivuista lenteleviä roskia ja silittäjäkään ei ole huomannut etumuksessa olevaa pystysuoraa vekkiä - asioita, joihin neulova valokuvaaja kiinnittäisi huomiota, mutta mies ei niinkään;)

Lankana oli Novitan Tennessee, monilta eri vuosilta ja sitä kului 443 grammaa. Hiukan langan kiilto hävisi värjäyksen yhteydessä ja kaksi kertaa pesukoneessa pyörinyt neule on ehkä aavistuksen nukkaantunut - todennäköisesti nukka johtuu kuitenkin samaan aikaan värjätystä ikälopusta pyyheliinasta. Puikkoina olivat 3 mm:n pyöröt.

Tämä oli ensimmäinen ylösalas-tekniikalla toteuttamani pusero, tuskin kuitenkaan viimeinen. Ajatus saumattomuudesta houkuttelee kovasti!

Outi