Joko roikun liikaa Ravelryssä tai sitten lähden helposti mukaan kaikenlaisiin tempauksiin, mutta niin taas kävi, että kun joku ehdotti Punokset puikoille- kirjassa olevan Aura-huivin Knit-a-Longia, niin tottakai täällä oltiin heti käsi pystyssä: minä, minä, tahdon mukaan:)

Varsinaisen yhteisneulonnan startti sovittiin aprillipäiväksi, mutta tylsät Charade-sukat ja Turbulencen sileiden hihojen tikutteleminen alkoi käydä neulojan hermoille niin paljon, että oli pakko saada puikoille jotain haastavampaa pitsineulekaavioiden muodossa. Joten otin jokusen päivän varaslähdön ja sen ansiosta huivi valmistui viikonloppuna.

Loppujen lopuksi malli oli varsin yksinkertainen ja rivien pidentyessä neulominen sujui hyvin telkkaria katsellessa. Lankana olin Saarenmaalta toissa kesänä ostettu alpakkainen Filcolana Indiecita ja puikkoina 3,25 mm:n pitsi-Addit, lankaa kului 139 grammaa. Kasteleminen ja pingotus tekivät rumasta ankanpoikasesta joutsenen, sillä ennen viimeistelyjä huivi näytti kovin pieneltä.

Pitsihuivin pingotus on aina hiukan pulmallista, mutta tällä kertaa otin avuksi kasan pitkiä neulepuikkoja, jotka pujotin noiden reunapitsin kärkien läpi ja kiristin kaikki puikot samaan linjaan, jonka jälkeen lisäsin runsaasti nuppineuloja... En laskenut, mutta paljon niitä oli.

Perinteiseen tapaan joka neuleessa pitää olla joku vastoinkäyminen eikä tästä huivista tullut poikkeusta. Viimeisellä oikeanpuolen rivillä huomasin tehneeni virheen jokunen kerros aikaisemmin eikä siinä auttanut kuin pudotella silmukoita ja tehdä tarvittavat korjaukset. Aikaa tuhraantui reilusti ja huomion ollessa tiukasti pitsikuviossa pikkuapulaiset tyhjensivät avaamattoman lasipurkin mustia oliiveja keittiön lattialle... Huomattavaa sorminäppäryyttä siis jälkikasvullakin! Tästä johtuen muistan tämän huivin Oliivi-huivina:)

Outi