Kuvailin viime tiistaina innolla valmistuneita neuleita ja tarkoituksena oli päivittää blogia iltasella, mutta yksi puhelinsoitto muutti maailman ylösalaisin ja toi suuren surun isäni aivan liian varhaisesta, yllättävästä poismenosta.

Isä siunataan loppuviikosta äidin viereen lepäämään eikä bloggaaminen ole ihan ensimmäisenä mielessä. Hamsteriapuemoilut hoidan ja puikkojakin olen heilutellut, välillä pitää saada ajatella jotain ihan muuta, mutta pidemmät bloggaamiset valmistuneista töistä saavat jäädä tuonnemmaksi. Hetki ja päivä kerrallaan, onneksi pikku-ukot pitävät tiukasti tässä päivässä kiinni.

Outi