Laiskuus yritti kovasti tunkea esille poikien talvipipojen kohdalla ja olin erittäin halukas ostamaan valmiit neulopipot suurelta kotimaiselta valmistajalta paikallisesta lastenvaateliikkeestä - olisi sitten ollut windstopperit ja muut hienoudet kauniiden palmikoiden alla lämmittämässä pieniä korvia. Lastenvaateliikkeessä oli mainiota palvelua ja yhteistuumin katsoimme valmistajan katalogista haluamani mallin ja siitä valmistetut värit, toivomuksena olivat kauniin ruskea ja luonnonvalkoinen pipo. Mutta eipä onnistunut! Kyseistä pipoa oli haluamissani väreissä tehty vain ennakkotilausten mukaiset määrät (joita en siis useammastakaan paikasta löytänyt) eikä varastossa ollut kuin takuuvarmat värit: vaaleanpunainen ja punainen. Juu, ei kiitos! Että pisti ärsyttämään ainainen stereotypia-ajattelu punaisista ja sinisistä vaatteista, ihan kuin maailmassa ei olisi mitään muita värejä... ja monessa liikkeessä, mistä pipoja etsiskelin (en ollut kovin kranttu väritoiveissa, kunhan samasta mallista (ei tarvinnut olla edes tämä viimeksi etsimäni)  olisi ollut kaksi "pojalle" sopivaa väriä) myyjätkin valittelivat asiakkaiden kyselevän kovasti muitakin värejä, mutta valikoimassa olevan vain punaisia ja sinisiä... Joten ei auttanut kuin käydä lankavaraston kimppuun, etsiä talvihaalareiden väreihin sopivat kerät ja ryhtyä neulomaan:)

Ensimmäinen pipo odotteli viimeistelyjään useamman päivän, jotenkin silmukoiden poimiminen resoria varten tuntui ensiksi hankalalta, mutta lopputulos on ihan mukava ja hyvin päähän istuva.

Mallina on Lanett Klassikot- lehdestä kaivettu terrieri-myssy ilman terrieriä (malli 50), puikkoina 2 mm:n ja 2,5 mm:n sukkapuikot ja lankana ihanainen Hjertegarnin Alpaca Silk. Alunperin olin ajatellut neulovani itselleni huivin tuosta langasta, mutta tärkeysjärjestys - suloisen pehmeää lämpöä äidin kullannupuille, kyllä niitä huiveja ehtii myöhemminkin:) Ja jos en olisi omaehtoisessa langanostolakossa, niin Tapion kaupassa näytti olevan Alpaca Silk tarjouksessa... Mallina toiminut juniori oli kovin heiluvainen ja lattialla ryöminyt velipoika tuntui saavan kameraa enemmän huomiota, mutta eiköhän tuosta kuvasta ne tärkeimmät yksityiskohdat näy.

Jossain blogissa törmäsin joskus hihasyndroomaan ja täytyy kyllä myöntää, että hihojen neulominen tuntuu tällä hetkellä tuskalliselta - ei etene, ei valmistu. Ei ison eikä pienen miehen paita. Ja kun olen yrittänyt neuloa molempien puseroiden hihoja silloin tällöin, niin kumpikin neule roikkuu keskeneräisenä sohvan käsinojalla. Täytyy yrittää tsempata niiden kanssa, jotta saan joskus jotain uutta puikoille. Yritin myös päivittää ufo-sivulleni keskeneräisiä neuleita, mutta vuodatus ei tuntunut yhteistyöhaluiselta ja jätin tuon sivun telakalle, täyy katsoa mitä sille voi tehdä.

Neuleiden valmistumista odotellessa on ollut "hyvää aikaa" ommella verhoja, täytyy katsoa, jos niistä saisi joku päivä tänne kuvan. Mä olen ihan rakastunut siihen autokankaaseen:) Ainakin joku homma on valmistumista vailla valmis eli puuttuu vain ompelulankojen päättely + kahden napin ompelu.   

Pirteää syysviikkoa

Outi