Aloin intoa piukassa pari viikkoa sitten neulomaan itselleni ihanaista Icarus-huivia - kiva tehdä välillä jotain itselle, jotain muuta kuin sukkia, jotain mihin ei tule saumoja tai nappeja ommeltavaksi. IK:n ohje olikin odotellut jo kauan neulojaansa ja huivilankalaatikosta arvottiin sopivaksi langaksi jämäkerä marjapuuronpunaista viron villaa... Mallineule oli helposti mieleenpainuva ja neulominen sujui kuin tanssi - kunnes lanka uhkasi loppua. Mrr... Pääsin sitten melkein ensimmäisen kaavion loppuun ja ajattelin, että loppulanka riittäisi edes muutamiin aina oikein kerroksiin. Ei riittänyt. Hetken aikaa mietin, että varastosta löytyy riemunkirjavaa vironvillaa, beigeä ja vyyhdillä harmaa-valko-vihreää, mutta kun tarkoituksena oli saada aikaan huivi, jota voisin käyttääkin, niin ei oikein innostanut tehdä siitä niin kirjavaa. Mutta silmukat oli päättelemättä edelleen ja purkaminen ei oikein tuntunut mieltä lämmittävältä ajatukselta.

Työ lensi hetkeksi nurkkaan ja alkoi lankalaatikon penkominen - viininpunaista mohairia löytyi, samoin tummanpunaista sukkalankaa. Mutta ei vironvillaa.. ennen kuin tajusin, että tuo riemunkirjavan villan jämäkerä saattaisi pitää sisällään melkein samanväristä punaista - heureka! Siitä paikasta kerimään kerää "nurinperin" ja kas, sieltä ne parit puuttuvat metrin paljastuivat violettien säikeiden jälkeen:)

Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Huiville tuli mittaa ihan mukavasti ilman puuttuvia kaavioita, sopii hartioille heitettäväksi lämmikkeeksi noinkin. Mikäli lankaa olisi ollut enemmän kuin 136 grammaa, niin tuloksena olisi ollut todella iso huivi... No, vielä olisi beiget jämäkerät, joten voisihan tuota onnea vielä kokeilla.. joskus.

Outi