Viimeinen virkkausufo on nujerrettu ja tuloksena on 140 cm x 36 cm kokoinen pitsikappa. Aikaa taisi vierähtää joitakin vuosia, sillä mielessä ei ole pienintäkään muistikuvaa a) koska olen työn aloittanut, b) mihin olin sitä alunperin suunnitellut ja c) mistä ohje on kotoisin ja missä se on nyt. Mutta sujuihan se ilman ruutupiirrostakin...

Ja vielä lähikuva:

En ryhtynyt virittelemään mitään kiinnityssysteemeitä C-tankoa varten, vaan ajattelin vaihtaa keittiöön uuden verhotangon jossain vaiheessa (antiikkimessingin värinen cafe-tanko). Uuteen tankoon ei tarvinnut virkata ihan niin pitkää verhoa:)

Yksi ainoa ufo loistaa vielä sohvan käsinojalla, kirjoneulelapanen kaipailee peukaloa ja paria, mutta ohje on jossakin eikä lapasen neulomiselle ole hirveää hinkua heinäkuussa... Yritän kuitenkin tarttua itseäni niskasta kiinni jossain vaiheessa. Baijerilaissukka muutti muotoaan kymmensenttisestä varren alusta takaisin kerälle - ei innostanut väri, ei jatkuva kaavion tuijottaminen eikä työ tuntunut enää lainkaan houkuttelevalle, neulomisen on kuitenkin tarkoitus olla rentouttavaa!

Mystery Stole 3:n toinen vihje on edelleen kesken ja tänään tulee kolmas vihje, mutta kun vallitseva tyyli on taas ollut "neulo ajattelematta tarkemmin-etsi virhe-pura-neulo ajatuksella uudelleen" eikä aivokapasiteetti tunnu olevan täysillä pitsinneulonnassa mukana, niin työ on edistynyt vain muutaman rivin kerrallaan - silti nopeampi tyyli kuin tuo jatkuva purkaminen! Onneksi kummipojan neulepuserossa on riittävän aivotonta sileää neulosta..

Täytyisiköhän käydä ostamassa inspiraatiota täältä tai täältä?? Tai kirjoja?

Outi