Oltiin isännän kanssa kahden kesken virkistäytymässä Ruotsin risteilyllä ja kaikki menikin oikein mukavasti siihen asti kun palattiin Turussa Siljan terminaalin edessä olevalle maksulliselle parkkipaikalle. Auton avain kädessä olin jo menossa avaamaan kuskin ovea, kun huomasin, että ei hel.....i, matkustajan puolen ovi on raollaan ja nupit ylhäällä. Samaan aikaan naapuriauton omistajan kirosi komeaan ääneen, että autoon on murtauduttu ja kaikki irtain viety. Eikä ollut meidän auto välttynyt samalta kohtelulta, vaan kaikki irtain + cd-soitin oli käännetty, lattialla oli läjä autoon unohtuneita kuitteja,huoltokirja, rekisteriote sekä Shedir-pipo ja nessupaketti. Prkkkl...

Siinä sitten vietettiin hetkinen poliisiasemalla rikosilmoitusta tekemässä, päivystäjä totesi murtojen olevan jokaviikkoisia, nytkin oli ainakin neljään autoon murtauduttu hieman eripuolilla terminaalialuetta. Siinä sitten menivät laivareissun hyvät fiilikset ja paluu arkeen kolahti kerralla. Anoppikin tarjoutui tuomaan meidät satamaan, mutta kieltäydyimme kyydistä, koska siitä olisi vaivaa... ei kyllä jatkossa jätetä autoa satamaan!

My So Called Scarf edistyi reissun aikana kerällisen verran, onneksi isäntä on hieman aamu-uninen, niin ehdin hyvin aamusella neulomaan ja ihastelemaan 11. kerroksen hytistä upeita, karuja saaristomaisemia. Muuten huivin valmistumisen jälkeen on ollut käsityörintamalla hiljaista, käsi oireilee lievää rasittumista ja olen yrittänyt olla neulomatta niin paljoa. Tänään on yhden pienen prinsessan kastetilaisuus, jonne tein kortin.

Tällä kertaa tämä bloggaus kai sisälsi opetuksen siitä, että älkää jättäkö autoanne Turun satamaan yöksi, automurrot ovat siellä viikottaisia. Harmittaa niin vietävästi, kun auton keskuslukitus on rikottu, soitin ja tavarat pöllitty - vakuutusyhtiössä ja korjaamolla menee kuitenkin aikaa.

Outi