Sain vihdoin viimein "Simon sinisen seilorinutun" valmiiksi eli hihat kiinnitettyä ja langanpäät pääteltyä. Olin jo hyvissä ajoin iltapäivällä liikkeellä viimeistelyjen kanssa, kun isäntä soitti, että äkkiä neulomus piiloon, kummipoika ja tämän perhe ovat tulossa pikavisiitille... joten paita valmistui vasta yllätysvierailun jälkeen. Malli on siis Novitan erikoisnumero Vauva & Juniori Neule- lehdestä vuodelta 1995, lankana on farkkusininen ja luonnonvaalea Nalle, puikkoina 3 mm ja 3,5 mm. Kooltaan pusero on noin 105 - 110 cm, joten pitäisi olla hyvänkokoinen 97 cm pitkälle kummipojalle.

Paidan hihoissa ja helmassa on palmikkokuvio, joka ei iltamyöhällä otetussa kuvassa erotu kovin hyvin, mutta "salmiakkiruutujen sisällä on palmikkoa" kuvaa kai parhaiten kuviota. Paidan alle päätyi tulevien sohvatyynyjen kangas, koska valkoinen styroxlevy ei ole kovin mukava tausta.

Eilen olin neulahuovutuskurssilla ja voin vieläkin haistaa lampaanvillan tuoksun nenässäni. Neulahuovuttaminen ei ollut vaikeaa, mutta ei oikein tuntunut omalta jutultakaan. Jotain sain kuitenkin aikaiseksi sen lisäksi, että yhden neulan onnistuin katkaisemaan ja kerran tuikkasin neulan sormeen (en suosittele kokeilemaan).

Ensimmäiseksi tein nallen ruskeasta ja harmaasta villasta ihan perinteisesti neulalla tökkimällä - ei kyllä hajuakaan, mihin tuon voisi kiinnittää. Nallen sylissä on punainen sydän, joka on tehty piparkakkumuotin avulla. Askarteluhuopaan taiteilin yksinkertaisen sydämen, kun en jaksanut enää paneutua mihinkään viisaampaan... sen voisi jatkojalostaa patalapuksi tai pannunaluseksi samalla kun ompelukoneen kanssa ryhtyy touhuamaan. Ihan hauska tietää vähän perusteita neulahuovutuksesta, mutta kipinä jäi kyllä syttymättä.

Perjantai-illalla kävin hauskan keskustelun miehen kanssa aiheesta "kuinka tekisin itse kerinlehdet". Hahmottelin paperille millaista häkkyrää tarkoitan ja koitin kysellä tekniikkaa tuntevalta mieheltä, että minkälainen mutteri kannattaisi keskikohtaan laittaa, jotta vehje pyörisi hyvin ja miten siipimutterit toimisivat kätevästi eri kokoisten vyyhtien kanssa. Mies siinä hetken pyöritteli päätään, katseli piirrustusta ja totesi, ettei hänellä ole aikaa ryhtyä moista häkkyrää tekemään. Minä sitten terävänä siihen, että en pyytänytkään, vaan kysyin vain miten häkkyrän saisi parhaiten pyörimään... Siihen mies sitten, että mitäs moinen vempain kaupassa maksaa - minä siihen, että aika kallis se on, yli viisikymppiä ja että perinteisesti vyyhdin voisi laittaa kyllä isännän käsien ympärille ja keriä siitä. Silmää räpäyttämättä mies siihen, että ei hänellä ole aikaa istua vyyhtejä pitelemässä ja "käski" hankkimaan sellaisen vempaimen:)) Olisi sitten hänen syntymäpäivälahja vaimolle valmiina odottelemassa lokakuun viimeistä. Minä sitten siihen vielä lisäsin, että sellainen kerijälaitekin olisi tosi kätevä... arvatkaa miten kävi??

Outi