Kuten jo aikaisemmin heinäkuisessa postauksessa kerroin, minä ja virkkuukoukku emme ole lyömätön pari. Mutta kun mukaan kuvioihin hinkui haarukkapitsihaarukka, ei koukkukaan jäänyt lepäämään ja uutta tekniikka oli pakko kokeilla, olihan kotona juuri ohjeessa mainittua lankaakin marinoitumassa.

Tämänkin kertaisen virkkausinnostuksen alkukipinä tuli Moda-lehden sivuilta, tällä kertaa mallina oli haarukkapitsihuivi (malli 51) Modan 5/2006 numerosta. Pienen pohtimisen jälkeen haarukalla alkoi syntyä lenkkejä ja virkkausta. Kuuden pitkän nauhan haarukkavirkkaaminen oli puuduttavaa ja työ oli vaarassa jäädä lankakoriin muhimaan, mutta pakkohan se oli sieltä kaivaa kun niin kovasti yritti lällättää ufona sieltä. Haarukkapitsinauhojen yhdistäminen tapahtui virkkaamalla ja aiheutti eilen jonkin verran hampaiden kiristelyä, sillä mohairlanka on tunnetusti kamalaa purkaa ja piilevä virkkaaja teki tietenkin virheen ja pääsi purkuhommiin. Mutta joka tapauksessa huivi valmistui, ei nähnyt päivän valoa tänään, koska hämärä tulee niin aikaisin, mutta pääsi kuvaan upouuden torkkupeiton päällä työpöydällä. Edellinen kuva beigestä Kitten Mohairista aiheutti jälkeen päin krapulan kaltaisia puistatuksia, niin kauhealta edellinen kuva näytti.

Lankaa työhön kului vajaat kaksi kerää, pitsihaarukan koko lienee 6 cm ja koukku oli 3½ mm. Huivin koko on noin 40 x 140 cm, mutta pitsi venyy aika tavalla.

Yksityiskohta huivista.

Nyt täytyy mennä hoidattamaan käsiä Austermannin aloe-jojoba-sukkalangalla, sillä puutarhatyöt aiheutti vat tietenkin rakon käteen käsineistä huolimatta. Mutta unkarinsyreeniaidan taimet saivat juurelleen lisää multaa ja hakekerroksen rikkaruohoja ehkäisemään, kuusiaidanjuurelta rikkaruohot tuli kitkettyä ja taimet sekä pensaat istutettua: vuorimäntyjä, valkoisia hanhikkeja, hortensioita (Endless Summer), vuorenkilpiä (anopilta siirretty), kotkansiipisaniaisia ja valesormiangervoa (muistinkohan nimen oikein). Pikkuhiljaa saisi oikea sateinen syksy tulla...

Outi