Haarukkapitsihuivin tekele oli vallan unohtua neulekorin syvyyksiin, joten oli syytä tarttua taas siihenkin. Itse virkkaus etenee nopeasti, mutta pitkä pitsisuikale tahtoo kiertyä ikävästi itsensä ympärille ja olen näppärästi paketoinut alkuosan ja merkkaillut 50 ja 100 silmukan kohdat. Pitkän suikaleen virkkaaminen on itseasiassa pitkästyttävää, yhden ja saman asian toistoa, joten taidan toisen suikaleen valmistuttua yhdistellä jo olemassa olevat suikaleet. Kertomus kappaleiden yhdistelystä silmukoita ryhmittelemällä virkkaamalla onkin sitten mahdollisesti jo huomenna... tässä on tähän astinen saavutus:

Kitten mohair, haarukkapitsihaarukka ja 3½ virkkuukoukku.

Työpöydän valo ei ole valokuvauksen kannalta kovin loistava, mutta ulkona on säkkipimeää ja koko päivän palavereissa istuminen söi naista siinä määrin, että on pakko tehdä jotain mukavaa:) Terapiaistunto blogien ääressä.

Kolmiohuivi etenee mukavasti, mutta ei varsinaisesti ole suurta aivotyöskentelyä vaativaa, koska mallikerran oppi nopeasti ja huivi toistaa sitä... Uutta en aloita ennen kuin joku kolmesta keskeneräisestä on valmistunut.

Viikonloppua odotellen

Outi

P.S. Toivottavasti on luvassa kaunis syysviikonloppu, sillä luvassa on kasapäin pihatöitä: taimien istuttamista, nurmikon leikkuuta... neulomuksia sitten illan pimentyessä.