Miehen XL-kokoinen kaarrokeneule, ufo vuodelta 2003, alkaa pikkuhiljaa valmistumaan. Suurimpana hidasteena valmistumiselle ollut pyöröpuikko on korvattu toisella, ja neuleminenkin sujuu paljon mukavammin, kun ei tarvitse koko ajan siirrellä silmukoita hampaat irvessä eteenpäin. Ja vaikka muuten rakastan Addin pyöröpuikkoja, niin juuri tuo kummallinen kumimaisen, nahkeapintaisen "kaapelin" omaava puikko on Addin 7 mm:n pyöröpuikko, jonka olen ostanut kolme vuotta sitten, oli syypää työn "ufoutumiseen". Tosin uudemmissa Addin paksuissa pyöröpuikoissa kaapeliosa on huomattavasti ohuempaa kuin tässä murheenkryynissä... ainakin nettikauppojen kuvien perusteella.

Koska kaarrokeneule ja muut ufot ovat keskeneräisiä, joten niistä kuvia ja juttua myöhemmin - keskeneräisyyksien esittely ei kuulosta houkuttelevalta ja mustaa kaarrokepaitaa täytyy kuvausta varten siistiä teippiharjalla, niin hyvin siitä näkyy kaikki koiran karvat (minkä ihmeen takia olen valinnut mustan väriksi, sillä meillä on ollut jo lankojen ostohetkellä vaalea labradoripoika...).

Alkuviikon sadekausi sai nurmikon kasvamaan ja rikkaruohojakin on ilmestynyt ihan kiitettävästi, mutta aina voi ihailla jo penkeissä kukkivia alkukesän perennoja: herttavuorenkilpiä, kylmänkukkia ja arovuokkoa sekä japaninruusukvittenipensaita sekä omenapuiden herkkää kukintaa... jänikset eivät tänä vuonna syöneet suojattuja omenapuita vaan tyytyivät syömään kuusiaidan taimia - en olisi arvannut, että kuusikin kelpaa.

Tällainen päivitys tällä kertaa. Huomenna juhlistetaan ylioppilaita ja muita valmistuvia, urakka takana  ja elämä edessä, ihan tulee nostalgiseksi...

Mukavaa viikonloppua ja onnea valmistuville!

Outi

P.S. Pistäkäähän kommenttia kun käytte vierailemassa blogissani, niin tiedän tulla vastavierailulle!