Olympialaisten ensimmäisen viikonlopun aikana neulonnalle jäi yllättävän paljon aikaa ja tuloksena komeilee ruman ankanpoikasen kaltainen lapasen tekele. Työ sujui melko kitkattomasti, mutta langanpäitä on niin paljon pääteltäväksi, että en edes ryhtynyt laskemaan... ja toivon todella, että tämä ankanpoikanen muuttu kauniiksi lapaseksi päättelyjen ja kostutuksen/pingotuksen/höyrytyksen/jonkin taikatempun avulla. Lapasen pari ei ole vielä edes puikoilla, mutta onhan olympialaisiakin vielä jäljellä:)

Joten ihan mukavasti tämä kisaurakka on alkanut... hetkittäin jopa nautin kirjoneuleen tekemisestä! Mutta sitten piti palata arkisempiin neuleisiin, jotta junioreilla olisi kylmeneviin syyspäiviin lapasia ja sukkia. Suutarin lapsilla ja niin eespäin - mikä ihme siinä mahtaa olla, että en saa aikaiseksi neuloa noita pieniä sukkia ja lapasia? Joten olympialaisia katsellessa on tullut harrastettua hyötyneulontaa akuuttiin tarpeeseen!

Viikonloppuna tein kaukonäköisesti leimasinhankintoja jo tulevaa varten - lauantaina tein tilauksen ja tänään leimasimet olivat jo laatikossa. Todella nopea toimitus! No ihan vielä ne eivät ole ajankohtaisia, mutta täytynee vähän treenata tekniikkaa jonain kauniina päivänä:) Sitä odotellessa ihan perusonnittelukortti:

Kuvan laatu ei taaskaan ole parhaimpia, mutta ruskea korttipohja ja ryppyiseksi käsitelty kultapaperi sopivat kivasti yhteen - kukkanen nyt on sitä perushuttua, ensimmäinen sopivan värinen valmiiksi leikattu kukkajuttu mun 3D- kuvien kansion uumenista - jäi taas kortin teko viimeiseen hetkeen.

Kesän kääntyessä syksyä kohti on puutarha mun mielestä kauneimmillaan, ainakin tämä ruusu jaksaa ilahduttaa runsaalla kukinnallaan ja ilman kosteus ja sateet ovat palauttaneet nurmikon vihreyden... Mutta kyllä pensaista alkaa jo löytymään punertavia ja kellertäviä lehtiä.

Kaunista elokuuta!

Outi