Kastejuhlat on sitten juhlittu ja tänään olemme palailleet pikkuhiljaa arkeen, joskin päivän ruokavalio koostuu mitä todennäköisemmin liha- ja kalavoileipäkakusta sekä täytekakusta:) Kakku oli varjeltu salaisuus, koska siitähän ne nimet selvisivät: Herra A on Onni ja Herra B Iiro. Edellisenä iltana värkkäilin koristuksia kakun päälle, valkosuklaalla olisi tullut kauniimmat nimet kuin sokerivesikuorrutteella, mutta käsi tärisi kermavaahdon pursotuksen jälkeen jo niin, että nopeampi keino sekä halu päästä ajoissa nukkumaan vei voiton. 

Kastepöydällä on isäni mummin (1885-1977) tekemä pellavainen liina, jonka virkattu pitsi muodosti kankaaseen ristin -mallisen kuvion. Mamma oli kuulema kova tekemään käsitöitä ja mummini antoi tämän liinan joskus äidilleni, jolta olen sen sitten perinyt. Muilla pöydillä oli mieheni isoäidin kutomia liinoja, joten edelliset sukupolvet olivat hienosti tunnelmassa mukana. Kastemaljaankin kaiverretaan nyt toisen sukupolven edustajien nimet, joten ehkäpä siitä tulee myös suvussa kulkeva perintökalleus:).

Ja viimeisenä tietenkin pojat: kastemekot olivat oikein hyvänkokoiset ja kangas osoittautui hyväksi valinnaksi - ei ryppyyntynyt ja laskeutui kauniisti. Anoppi ompeli kuvia varten pitsiset tyynyt päänalusiksi, mutta juniori alkoi tässä kohtaa hermostumaan ja rauhoittui vasta saatuaan kotoisampaa vaatetta ylleen.

Tänään pidän poikien kanssa lepopäivää, ehkä iltasella jo kaivelen kutimen esille... Mielessä pyöriii monenlaisia juttuja tehtäväksi, joten niistä myöhemmin lisää.

Outi