Vaikka yleensä olen sitä mieltä, että olen hyvä tekemään monta asiaa yhtä aikaa, niin eilen oli pakko todeta että rajansa siinäkin: keskittymistä vaativa etukappaleen kavennusten/lisäysten neulonta, netissä surffaaminen, musiikin kuuntelu ja mukana laulaminen sekä uunissa paistuvan suklaapiirakan pohjan vahtiminen yhtä aikaa on melko suurella todennäköisyydellä tuomittu epäonnistumaan joltain osin. Suklaapiirakan piti onnistua, koska siipan piti viedä töihin tarjottavaa viimeisen työpäivän kunniaksi (työnarkomaani vähensi töitä ja on ehkä jossain vaiheessa kotosallakin...), joten loikin työhuoneen ja keittiön väliä jäniksen lailla ja piirakasta tuli varsin onnistunut. Musiikkia tuli ja meni, samoin liuta blogeja tuli kahlattua läpi, mutta se neule... Jos saman neuleen toinen etukappale ei pääsiäisenä päässyt kyläilyreissulle mukaan "liikaa keskittymistä vaativana", niin mikä ihme sai kuvittelemaan, että kotosalla onnistuisi sen paremmin? Taskun kiinnittämisen jälkeen neulotut silmukat olivat nimittäin aika tavalla vinksallaan, sillä kädentien kavennuksiin tultaessa oli silmukoita varsin vähänlaisesti jäljellä ja ohjeen mukaan niiden määrän olisi pitänyt kasvaa. Muistiinpanoissa kyllä lukee "lisää 1 silmukka joka 6. kerros", mutta huolellisesta tukkimiehen kirjanpidosta huolimatta lisäykset olivat muuttuneet kavennuksiksi... Eli taas on vallallaan "neulo-kiroa-heitä nurkkaan-pura-neulo uudelleen-ajattele tarkemmin"- tyyli.

Joten päätin jättää puretun työn nurkkaan häpeämään ja hain kasan puuvillalankoja tarkasteltavaksi... Lähtökohtana oli tämä kassi tai oikeastaan siitä purettavat kahvat:

Mummini on Madeiran reissultaan tuonut "kivan" kassin (tykkää niin kovasti tuoda reissuiltaan jos jonkinlaisia matkamuistoja "prinsessalleen"), joka kaappien siivouksen yhteydessä oli menossa roskikseen, kunnes ryhdyin tarkemmin katsomaan sen rottinkisia kahvoja, jotka ovat ehdottomasti räikeävärisen kassin parasta antia ja varsin helposti ratkottavissa irti. Ratkomisvaiheessa mielessä oli kesäkassi eri sävyisistä keltaisista, punertavista ja ruskehtavista Novitan Alabama puuvillalangoista, mutta tarkemmin lankoja tutkittuani totesin niiden olevan huonosti yhteensopivia enkä todennäköisesti käyttäisi niin kirjavaa kassia missään. Mutta luonnonvalkoinen Novitan Blues näytti melko hyvin sopivalta. Runsaasti Neulova Ystävä voi lakata hymyilemästä vaniljasyndroomaiselle;) Eilen virkkailin ilman suurempia suunnitelmia kuusi isoäidin neliötä ja tänään aloittelin isomman kappaleen virkkaamisen.. Katsotaan minkälainen kassi langoista loppujen lopuksi tulee. Enhän minä mikään virkkaaja ole, mutta jos saisin tehtyä käsityökassin itselleni virkkaamalla nurkissa vuosia pyörineet langat siihen, käyttämällä tuliaiskahvat ja ehkäpä kangasvarastoista löytyy sopiva vuorikangaskin kassiin. Käsityökassi tulisi tarpeeseen, sillä pieni paperikassi ei välttämättä ole kovin kivannäköinen.

Täytyisi saada aikaiseksi yksi vauvaonnittelukortti, yksi kastejuhlaan sopiva kortti ja yksi osaanotto- kortti. Ei oikein olisi intoa tehdä, vaikka materiaalia kyllä löytyisi. Jotenkin elämä vaan taas näytti parhaita ja huonoimpia puoliaan hyvin lyhyen ajan sisällä ja nuoren ihmisen aivan liian aikainen poismeno koskettaa.

Outi