Palatessani tänään työreissulta oli eteisen lipaston päällä odottamassa postin pakettikortti, jossa oli lähettäjän kohdalla Salaisen Neuleystäväni nimi ja yhteystiedot - en vain saanut selvää niistä! No, utelias kun olen, niin kiireesti postista paketti kainalossa kotiin ja tutkimaan lähetyksen sisältöä: mitä ihanuuksia Ystäväni tällä kertaa lähettää ja joko saan tietää kuka hän on?

Melkoista telepatiaa, että eilen työmatkan varrella pohdiskelin muutamaan otteeseen, että ostanko Novitan valkoista Kid Mohairia vai enkö (Keskisen Kyläkaupasta), enkä lopulta ostanut - hyvä niin, sillä Salainen Neuleystäväni lähetti aivan ihanaa Ice Yarnsin (uusi tuttavuus) Kid Mohairia. Kauniin värisiä, suloisen pehmeitä keriä! Paketista paljastui myös Rowanin Scottish Island Knits- kirja, jossa iskin heti silmäni Sassy Boleroon ja Sugarbabe Cardiganiin, josta tulisi vihreä- tai sinisävyisenä erittäin kaunis!! Ihania malleja, kauniita kuvia ja paljon ohjeita. Ja Pätkiksiä piristämään työmatkan aiheuttamaa väsymystä... Isot kiitokset Sinulle Salainen Neuleystäväni!

Ai, miten niin ystävää pidetään jännityksessä? Tietenkin laittamalla postipussiin kortti, jossa kerrotaan paljastuksen seuraavan ensi viikolla! Arvatkaa maltanko odottaa?

Reissun aikana sain SNY:n lähettämästä Noro Silk Gardenista tehdyn My So Called Scarfin langanpäiden päättelyjä vaille valmiiksi, joten tänään on edessä päättelyä ja kevyttä pingotusta. Lisäksi aloitin sukkaa miehelle sekä Nallesta (tarttui matkalta mukaan, taidan purkaa löysyyden takia) että On Linen SuperSockesta. Vanhempi kollegani innostui neulomisesta niin paljon, että hänen oli ostettava lankaa (paljon, kun sai halvalla) ja puikot, joten neulekipinä tarttui - pitkien ajomatkojen aikana oli hyvä neuloa, koska todistetusti naiset pystyvät tekemään ainakin kahta asiaa yhtä aikaa, puhumaan ja neulomaan. Mieskollegoilla oli kyllä hauskaa ompeluseuran kustannuksella (vaikka täytyy myöntää, että taisivat olla kuitenkin hiukan kiinnostuneitakin), samoin yhdellä muutaman vuoden nuoremmalla naiskollegalla - vanhempi neulomisesta innostunut kollegani (60-vuotias) lupasi opettaa hänelle miten pipo neulotaan, mutta tyttö käänsi sen ihan vitsiksi, kun emme tehneetkään hänelle pipoa valmiiksi vaan hän olisi joutunut tekemään sen itse. Ärsyttävää!

Raskas reissu, päivät tiukasti ohjelmaa ja iltaisin  virallista "epävirallista" ohjelmaa eri ravitsemusliikkeissä. Seinäjoen Fransmannissa oli erinomaisen hyvää ruokaa ja palvelua, samoin Tampereella El Toro-nimisessä ravintolassa. Onneksi tänä iltana jo palataan arkeen, sillä kolmas iltaperäkkäin alkupala-pääruoka-jälkiruoka-aperitiivi-viini-likööri- linjalla alkaisi olla jo ehdottomasti liikaa. Eipä tarvitse tänään kokkailla mitään suurempaa, vaan voi tehdä takkatulen ja käpertyä sohvalle kaikessa rauhassa neulomaan!

Outi