Onneksi ei kolmea yötä kuten laulussa sanotaan, sillä silloin iskisi paniikki! Uunista leijailee lanttu- ja porkkanalaatikoiden jouluinen tuoksu, pienessä kesällä istutetussa kuusessa on jouluvalot ja joulukorttiaskartelutkin ovat hmm.. melko hyvässä vaiheessa. Mutta neulomukset eivät ole yhtä hyvässä mallissa... ja kun tarkemmin mietin, niin lahjojen tikuttaminen alkaa tuntumaan jo puulta.

Kummitytön (6-vuotias) villapaita on sovellettu monesta eri ohjeesta ja tehty osaksi oman pään mukaan, tuloksena on valmis etukappale ja lähes valmis takakappale - pyörönä tehty, jotta saumoja tulisi mahdollisimman vähän ja olkapään silmukat ovat vielä langalla odottelemassa takakappaleen valmistumista, jonka jälkeen teen jossain vaiheessa kolmen puikon päättelyn. Tai istutan hihat ja teen sitten ommellut/virkatut saumat. Puseron eteen suunnittelin virkattua sydänkoristetta ja tein kokeeksi Novitan Silveristä mallikappaleen, mutta täytyy vielä miettiä koristelun toteutusta.

Lapaskuun saldo jäi nollaksi, sillä omaan käyttöön tulevat lapaskynsikkäät jäivät tärkeysjärjestyksessä häntäpäähän. Yksi puoli valmis ilman kynsikäsosaa ja toisesta lapasesta kuusi senttiä vartta. Hauska tempaus, mutta huono ajankohta.. Huomaatteko selittelyä? Eiköhän nuo lapaset tuosta valmiiksi tule, kun taas ehdin paneutua niiden tekemiseen. Sen sijaan isännän joululahja sukka voi vielä aika huonosti, ensimmäinen sukka odottelee kantalappua ja toisesta ei ole vielä tietoakaan. Toisaalta isännän kanssa voin neuvotella jälkitoimituksesta ;). Muuten jouluksi pitäisi vielä saada valmiiksi 1,5-vuotiaan tytön lapaset (lupasin tehdä) ja huovutettavat lapaset 9-vuotiaalle. Onneksi molemmat ovat pieniä juttuja, jotka valmistuvat muutamassa päivässä. Joten kaiken järjen mukaan lahjojen pitäisi valmistua hyvissä ajoin, jos neulomisintoa riittää edes hiukan eivätkä työasiat kaadu päälle.

Outi

P.S. Ylen Elävässä arkistossa on runsaasti jouluun liittyviä mielenkiintoisia pakinoita ja videoleikkeitä, esimerkiksi Jutta Zilliacuksen toimittama joulupakina vuodelta 1966 on varsin osuva neljänkymmenen vuoden jälkeenkin... ajattelemisen aihetta.